Olipa kerran takapulpetin tyttö.
Tyttö joka oli hiljaa, koska ei halunnut muiden nauravan keskeneräisille ajatuksille ja hulppeille haavekuville, katkonaisille lauseille ja raivokkaalle pianomusiikille kaiken sen taustalla.
Tyttö joka ei sopinut tähän todellisuuteen ja loi siksi vaihtoehtoisia maailmoja, uusia koteja ja niissä asuvia ystäviä joiden kanssa sitten jakoi harmaat sunnuntainsa teetä juoden ja jotka yksinäisinä öinä pitivät seuraa, kuulivat kaiken.
Tyttö joka ei halunnut olla keskiverto vaan vielä vähän parempi, tyttö joka halusi tulla muistetuksi muunakin kuin "ihan kivana" ja "mukavana".
Takapulpetin haaveilijatyttö, pöytälaatikkorunoilija.
Lisää odotellessa...