[x]

RelapseIt’s like counting
Saturn’s rings,
hash marks
along your limbs -
remembering a time
when

‘just one more’

made you feel better.

- & you’re sitting there
wondering why
Draco, stuck in limbo
always looks like he’s

falling.

Does that make me Different?I wear make up. Does that make me fake?
I cry. Does that make me emo?
I have male friends. Does that make me slutty?
I smile a lot. Does that make me weird?
I laugh loud. Does that make me preppy?
I have anxiety. Does that make me a freak?
I have Bipolar Disorder. Does that make me abnormal?
I respect people. I change for me, and only me. I have a past, but I know I have a future.
Does that make me different?
Maybe.
But at least it makes me
Me.

UneditedWe cry.
We scream.
We fight for our dream.

We scream.
We cry.
We're just waiting to die.

The same emotions
with a different drive.
Sometimes dead, sometimes alive.

The same in one way,
different in another
brother and sister, sister and brother.

So close in feeling,
so different in the end.
Falling apart, or finally on the mend?

Which am I?
Will I ever know?
Fighting to stay or ready to go?

Maybe I'm both,
in some impossible way.
Emotions oddly mixed everyday.

Wouldn't surprise.
I'm such a freak.
Excuse me, I laugh, I should call it "unique"

Battle in my MindEat.
Don't eat.
Take it easy.
Work out until you pass out.
Get help.Tell someone.
Keep it a secret. It's only for you and me.
You're perfect.
You're worthless.
You're beautiful.
You're disgusting.
Why won't you listen?
They don't understand.
Let me help you.
You don't understand.
Show me.
No!
I love you..

In The Daylight

In The Daylight

A false downfall
An unexpected revival

Sunset to moonset
Shining through darkness

Life...redefined
Death...redesigned

In the valley of promises- I will fear no end
On the brink of weakness- I will ascend
-
Roads of the toughest
Paths of the darkest

I conditioned my flawed limits
So fearful memories won't be paralytic

I had to raise my own spirit
Strength and endurance become so vivid

A chance for change / A moment of fate
A time to make peace / A brief feeling of creed
A sealing of my slate / A silencing of my mistakes
A secret ready to be freed / A chain soon-to-be incomplete

Pain and peace are infinite
Judge the wrat

WorthlessWorthless,
the name that cuts like a knife,
Me,
it's all that you see inside,
My heart,
is breaking with every breath I take
The lies,
the only thing I can't seem to face.

wallflower clippingsthere's scar tissue in her throat,
swollen around the words she never said;
dark rings around her eyes
like planets unremembered, and
a staleness to her touch,
the crystalline Dead Sea.

she's living like a story
that's already been told
"if no one loved you
would you mean anything at all?"

in that moment,
we forget to exist.

We are the King and Queen of Broken DreamsStanding still in a mine field, staring at all we have left.
We were so young, we didn’t stop to think.
Now we’re in a car crash, teetering on the brink.
If you were to leave me now, I don’t know what I’d do.

It was a whirl wind romance,
A light when all was black, a spark of something when all was bleak.
You swept me off my feet and made me feel brand new.
I thought we could live forever and I’m certain you did to.

We built a house without foundations
And now we’re falling down,
Everything’s crumbling around us, time slipping through out fingertips.
People used to walk past us but they were to drunk to see,
That our lives are coming apart around us, there is no light as far as we can see.

There was no fire to start with,
Just two broken things, the world had left behind.
The casualties of other people’s dreams of power, money and control,
Spat out onto the curb to rot away and die.
We never stood a chance or so

Ode to the boy with diamonds for eyesI think we were a collision course waiting to happen
And when I think back to the day when we first
Stumbled across one another, red sneakers hanging off gutters
Cherry cola voice overs and dilated pupils
We led one another on to believe in the night sky of connect the dot constellations

You wanted to dissect me and peer into the insides of my lungs
Only to find witches breath and dandelions
Slicing iron vowels you locked your hands in mine
And we fell into the static of dreaming disease
The operating table broke away to reveal a sky that never existed
And we couldn't help but laugh at the irony
Because wishing was never an option
The ane

Our MasksThe masks we wear are perfect
Never loose and rarely tight
They keep us safe from others
And keep our demons out of sight

They smile when we are broken
And laugh when we simply must
No blemish or imperfection
A creation that will never rust.

I seldom ever remember
Who I am without my mask
That to peel off that layer
Is such a daunting task

All others carry one as well
Wherever they may go
And no matter what is on their minds
Only the molded mask will show.

The lies they preach in public
Or the scars along their wrists
Are left mute to others knowledge
Ignorance is such a splendid gift

My mask is oh so perfect
Not a crack will show
Alway

Her SideTomorrow she'll be gone,
but what can you say?
Nothing can help her.
The pain won't go away.

But she would've stopped,
you could've said no.
That's what she wanted,
someone to say don't go.

That someone wanted her,
or at least would try.
That someone would grieve
if she were to die.

But you just stared,
nodding your head,
and she realized the truth
with a feeling of dread.

No one wanted her.
No one cared.
Not even you,
with the the love you shared.

So she said good-bye,
and you watched her leave.
She may have had the rope,
but now you can't breathe.

LonelyLonely.
Unnoticed.
People don't even look
when they walk by.
Always ignored...
Nobody even asks my ideas,
my opinion.
Nobody even knows
who I am.
When people see me,
they either ignore me,
or ask a question:
"Who are you?"
But they don't even bother
to listen to my response:
"I'm Canada."
Forgotton.
Forgotton by everyone.
Forgotton by my friends, my allies.
Maybe one day
Someone will remember my name.
Canada.

Falling off the EdgeDo you know what it feels like?
To nearly fall off the edge,
but not quite...
just so that you're dangling;
clinging for your worthless life
lest it fall into the sea of loneliness.
Your callused, pink fingers turning
to a shade of purplish-red of pain
as it does it best to hold on.

Splash.

In the sea of loneliness,
everything is crisp, translucent.
There is nothing around you,
you are alone...
unlike other people,
you have no one
clamouring to save you;
you have no one
diving in to get you out.

There is no point
screaming for help,
you will only waste
the little time and air you have left.
You only have the darkness
of the sea envelop

Honesty Written

from the

heart.

No eraser.

Lost In ConfusionLost In Confusion

My mind is spinning without a rest
Emotions whirl and twirl around
A merry-go-round gaining speed
Until the world blurrs before my eyes
What's happening? What's going on?

The simplest thought slips away
Right from my mind, fading so fast
Trying to focus, I stare and stare
Until my eyes are heavy and unclear.
I don't understand, what is going on..

Emotions rise and fall again
Within the blink of an eye
I'm crying, laughing, and depressed
A roller-coaster ride that never ends
Am I losing my mind in this?

I try to close my eyes and rest
But the world spins me around
I feel like I am failing this test
Voices and noises echo

Browse More Like This

Download File
HTML, 773 bytes more ▶

More from ~Opaalia

SiskoseinKuulkaa siskot, karataan pois. Pakataan reppuun välttämätön ja lähdetään sinne missä ei tarvitse itkeä joka yö, ei edes joka toinen, sinne missä ruoho on vihreää, asfaltti lämmintä ja taivas sininen ja talvisin pukeudutaan liian isoihin villapaitoihin joihin tuhritaan vahingossa suklaata ja teetä. Liftataan tai kävellään, kunhan päästään kauas pois, toiseen kaupunkiin, toiseen maahan ja voidaan aloittaa alusta. Keksitään itsellemme uudet nimet ja elämät kunhan ei unohdeta toisiamme. Koukutetaan pikkurillill

Kuolleiden runoilijoiden seuraÄlä koskaan sano rakastavasi runoilijaa, jos et todella tarkoita mitä sanot. Älä koskaan sano niitä kolmea pientä sanaa, ellet niitä tarkoita, koska runoilijat ottavat kaiken liian tosissaan ja henkilökohtaisesti. Jos särjet runoilijan sydämen, ei sitä saa enää koskaan kokonaan ehjäksi, vaan se sykkii vereslihalla siitä hetkestä eteenpäin lyöden syvänpunaista kipua ja tuskaa joka puolelle.
Jos rakastut runoilijaan, mieti vähintään kolmasti miten muotoilet sanottavasi, koska runoilijat on rakennettu sanoista ja paperista, painomu

MoonaUlkona sataa sataa ropisee, ja silti Moona kävelee pitkin katua vailla kiirettä. Ilman sateenvarjoa.
Tummansininen villakangastakki lepattaa avonaisena ja vaikka kädet on tungettu taskuihin suojaan kylmältä tuulelta, sade kastelee villapaidan etumuksen ja sen alla olevan teepaidan, niin että kun Moona vihdoin avaa pienen kahvilan oven, olo on kylmä ja nihkeä. Otsatukka on liimantunut ihoon ja niskaan valuu pieniä jäisiä pisaroita.
Valitettavasti hän ei tullut kuin kääntymään, hakemaan joka-aamuisen teekuppinsa, suunnistaakseen sen jälkeen kirjastoon. Hä

For JohnTyttö joka puhuu ja liikkuu kuin salama ja toinen jolla on hyttysiä hiuksissa, vähän liian pitkiä tuumaustaukoja ja kyyneleitä tyynyllä.
Punaiset kiharat leiskahtavat pään kääntyessä sinisessä hämärässä useampaan otteeseen.
Seuraavana aamuna kaikki alkaa alusta, minä en taida taaskaan voittaa näillä korteilla ja haluan olla joku muu, karata kauas pois.
Sinunkin pitää lähteä pian.

Kesakuun ensimmainen aamuAamun värit paistavat läpi suljettujen silmäluomienkin. Punaisen, keltaisen, vihreän ja valkoisen eri sävyt kevyen unen läpi suodattuneina ja linnuilla on niin paljon asiaa, enkä minä saa enää tänä aamuna unta. Kello on kymmenen yli kolme ja ulkona on vielä lämmintä.
Voi puhua melkein mistä vaan, ei haittaa vaikka puhuisi sekavia, sillä tähän aikaan vuorokaudesta kaikki hereillä olevat ovat samalla tasolla. Ymmärtävät toinen toistensa katkonaisia lauseita, sumuisia ja lämpimiä unikuvia. Ja hetken verran kaikki on tyynt

KateusEntä jos minä en enää jaksa.
Entä jos minä en enää jaksa sitä miten täydelliseltä vaikutat lähes kaikessa mihin ryhdytkään, miten saat kerta toisensa jälkeen parempia numeroita kokeista kuin minä koskaan, vaikka viis veisaat koulusta. Miten saat kehuja osaksesi, osaat ja kykenet ja saavutat niin paljon!
Mitä jos minä en jaksa enää, mitä jos en enää tiedä miten rakastaisin sinua yhtä paljon kuin ennen ja vain siksi että pääsit juuri sinne missä minä haluaisin olla ja sait juuri sen mitä mi

View Gallery

Featured in Groups:

Not currently featured in any groups.

Details

Submitted: June 28, 2012
File Size: 773 bytes

Link

Thumb

Statistics

Comments: 9
Favourites: 3 [who?]
Views: 59 (0 today)
Downloads: 1 (0 today)

[x]

Piano

by ~Opaalia, Jun 28, 2012, 6:39:16 AM
Literature / Poetry / Emotional / Free Verse

Taputtelen ja hivelen kevyin ottein mustia ja valkoisia koskettimia, kissa hieroo nenää sääreen hellyydenkipeänä. Olen ollut pitkään poissa, sillä on ollut ikävä.
Soitan kerran, kahdesti, kolmasti sen ainoan laulun jonka osaan kunnolla. Ulkona paistaa taas aurinko mutta minulla on sadepäiväolo, en jaksa puhua ihmisten kanssa tai mennä ulos, istun vain sisällä ja luen kirjan toisensa jälkeen ja haaveilen, ajattelen.
Jos osaisin soittaa kunnolla, jos osaisin nuotit, oppisin mitä ne tarkoittavat.
Silloin soittaisin aina ja kaikkialla, veisin musiikin mennessäni ja helisisin iloa ja riemua, pudottelisin pieniä surunsinisiä helmiä juostessani. Loistaisin vähän kirkkaammin.

Pianoby ~Opaalia

Literature / Poetry / Emotional / Free Verse

[link]

(ja nyt olen kamala ja mainostan että aloitin kokeilumielessä blogin kirjoittamisen eilen illalla: [link] kurkatkaa jos tahdotte)

love 1 1

joy 1 1

~~wow 0 0~~

~~mad 0 0~~

~~sad 0 0~~

~~fear 0 0~~

~~neutral 0 0~~

~HedaMiu Jul 22, 2012 Hobbyist General Artist

Satuin selailemaan suosikkejani ja huomasin pari runoa jotka olin suosikoinut, ajattelin sitten tulla tänne katteleen että olisko uutta.

Mutta tästä runosta, aivan ihana! Tunnistan itteni tästä

Nuotteja en osaa ja soittelen ulkoa opeteltuja kappaleita omaksi ilokseni koska esiintyä en uskalla.

~Opaalia Jul 23, 2012

Jee, mukavaa kun tykkäilet ja joo, en itekään tosiaan osaa nuotteja, vaikka olin joskus muinoin teoriatunneillakin klarinetin takia... Ehkä joskus vielä jaksais sitten ne nuotitkin opetella : D

~HedaMiu Jul 23, 2012 Hobbyist General Artist

Juu

itte en oo ikinä käyny tunneilla mutta kauan aikaa sitten koulussa opin alkeisjuttuja, mutta mieluummin soittelen ulkomuistista.

Nuotit on niin vaikeita

~BANAAANI Jun 30, 2012 Hobbyist Traditional Artist

Kuulostaa ihan minulta :'D Itekki soittelen mutta vaan paria tiettyä mitkä osaan! Kissaa ei tosin ole, on vaan ylivilkas koira x) Ihana runo jälleen, milloinpa ei! Sulla on niin kaunis tyyli tehä näitä ^^