Taputtelen ja hivelen kevyin ottein mustia ja valkoisia koskettimia, kissa hieroo nenää sääreen hellyydenkipeänä. Olen ollut pitkään poissa, sillä on ollut ikävä.
Soitan kerran, kahdesti, kolmasti sen ainoan laulun jonka osaan kunnolla. Ulkona paistaa taas aurinko mutta minulla on sadepäiväolo, en jaksa puhua ihmisten kanssa tai mennä ulos, istun vain sisällä ja luen kirjan toisensa jälkeen ja haaveilen, ajattelen.
Jos osaisin soittaa kunnolla, jos osaisin nuotit, oppisin mitä ne tarkoittavat.
Silloin soittaisin aina ja kaikkialla, veisin musiikin mennessäni ja helisisin iloa ja riemua, pudottelisin pieniä surunsinisiä helmiä juostessani. Loistaisin vähän kirkkaammin.