Kuulkaa siskot, karataan pois. Pakataan reppuun välttämätön ja lähdetään sinne missä ei tarvitse itkeä joka yö, ei edes joka toinen, sinne missä ruoho on vihreää, asfaltti lämmintä ja taivas sininen ja talvisin pukeudutaan liian isoihin villapaitoihin joihin tuhritaan vahingossa suklaata ja teetä. Liftataan tai kävellään, kunhan päästään kauas pois, toiseen kaupunkiin, toiseen maahan ja voidaan aloittaa alusta. Keksitään itsellemme uudet nimet ja elämät kunhan ei unohdeta toisiamme. Koukutetaan pikkurillillä että joskus vielä. Joskus aloitetaan seikkailu joka ei koskaan lopu.